Minä tein sen, Naisten Kymppi 55min:ssa :)

En voisi olla ylpeämpi itsestäni, tämä on ollut pitkä ja mieleenkiintoinen matka itseäni kanssa. Olen todella kiitollinen ja onnellinen, että kykenin saattamaan loppuun minkä aloitin. Tarkoituksena oli osallistua Naisten Kymppiin 2011 ja se onnistui sunnuntaina 22.05.11. Menin hölkkääjäryhmässä eli toinen lähtö ja kävelin välillä, koska usein oli vaikea päästää eteenpäin edellä olevien ihmisten takia. Sää oli melkein liian kuuma juoksupäivälle, mutta oli ihanaa että aurinko paistoi :) Olin niin huolissani pärjäämisestäni, mutta onneksi paikan päällä ei enää hermostuttanut kovinkaan paljon. Siitä huolimatta pyrin olemaan näkymätön kuvauksien kanssa, ajattelin jos en pärjääkään en haluaisi mitään todisteita julkisuutteen :)  Mutta kun pärjäsinkin hyvin ja vihdoinkin pääsin MAALIIN alle tunnissa olin niin nöyrä! Aivan uskomatonta vai mitä! Yllättyin todella itsekin, kun siskoni maali-alueella huusi "mitä sä nyt jo täällä teet"? Katsokaa kun itse pyysin häntä odottamaan rauhassa, jos vaikka minua ei näy edes kl.17.00 menneessä jolloin tapahtuman olisi tarkoitus päättyä "kyllä mä sieltä päivän aikana tulen" :)


Minä uskoin etten pärjäisi, koska ennen tapahtumapäivää en ole ehtinyt juosta enempää kuin noin 4-5km yhtä jaksoisesti. Tämä sai minut uskomaan etten pärjäisikään loppuun asti vetämään,mutta onnistuinkin. Seuraavat 3-4päivää joka-ikinen-lihas ja luu minun vartalossani särki kuin viimeistä päivää. Jopa istuminen teki niin kipeää, että säästin pissa-reissutkin niin myöhään kuin mahdollista. Kun menin alas, kyyneleet virtasi portaissa. Olin asioimassa terveyskeskuksessa ja pyysin receptilla puudutusaineen, mutta lääkäri vain nauroi ja totesi lisää harjoittelua ehkä olisi paikallaan ennen juoksemista. Anyways SE OLI SEN ARVOISTA, KAIKKI TUO SÄRKY JA KYYNELEET aivan kaikki oli sen arvoista :) Tunne on edelleenkin MAHTAVAA! Asuvalintani oli täydellinen (siitä kuvia myöhemmin):D