Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeej!!! Nyt on se sitten virallista, juoksen IA Naisten Kymppi 2011! Sillä tänään ilmoitauduin siihen virallisesti. God help me to make it! :)
Now all I need to do is to workout 'till I can get results I am happy with :). Nyt kaikki muutkin naiset reipaasti vain ilmoitauttumaan - Go sisters go!
Paras tapa valmistauttua juoksuun olisi juosta enemmän ja pitempiä matkoja ulkona, sillä sitähän se vaattii minun valmistauttumistani Naisten Kymppiin. Mutta tällä hetkellä juoksen melkein ainoastaan juoksumatolla, tästä varmaan muodostuu minun vartalolleni epärealistinen kuva juoksusta ja saattaa olla vaikeaa juosta myöhemmin ulkona koko matkan edestä. Tästä johtuen mietin pitäisikö ottaa paussin kuntosalista ja treenata maaliskuun ainakin kuntosalin ulkopuolella? Minä varmaan pärjäisin ihan hyvin ilman kuntosaliakin välillä. Sitä paitsi kuntosalille meneminen tietyt ajat stressaa välillä niin paljon etten välittäisi mennä sinne edes, lastenhoitojärjestelyt eivät aina mene yhteen ryhmäliikunnan kanssa. Voihan olla etten millään ehi tehdä mitään itsekseni, jos otan taukoa salilta ja siirrän liikumiset aina myöhemmäksi, kun ei tarvitsisi ehtiä mihinkään ajoissa - ulkonahan voi juosta vaikka keskellä yötä. Mutta voi olla myös että ehdin treenata paljon enemmän, juuri sentakia ettei tarvitse ehtiä missään ajoissa, vaan voin mennä silloin kun minulle sopii ja tehdä kotitreenit lastenkin kanssa. Ei voi tietää ellei kokeile. Paljon mietittävää, mutta kokeilemallahan se selviää. Testataan onko minulla itsekuria saavuttaa tavoitettani omillani? :) Nyt pitää vain järjestää asiat niin, että voin vuokrata kortini maaliskuun ajaksi pois ja jos innostun asiasta voi olla, että huhtikuussakin vuokraan sen pois :D Toivossa on hyvä elää...onnistumisen suhteen ;) Tässä on hyvä kappale "säestämään" motivaatiota ;)
Olen pitkään halunut sykemittarin ja vasta pari viikkoa sitten kävin ostamassa sen. Alunperin siitä piti tulla my nro one friend harjoituksissa ja olisi pitänyt ostaa kauan sitten, mutta jotenkin se jäi. Tein jopa www.suunto.com sivuilla testin minkä mukaan voisin ostaa sen "oikean". Mutta testissä ehdotettu ja kaupassa ehdotettu eivät oikein menneet yhteen. Testin mukaan minulle sopisi M-sarjaa, mutta urheiluliikkeen asiantuntijan mukaan, aloittelijana minulle sopisi Suunto T1c paremmin, siinä on kaikki ne ominaisuudet mitä aloittelija tarvitsee. Mietin asiaa pari päivää ja pidän todella sen väristä ja muodosta, mutta lopullisen ratkaisun tein myyntihinnan pohjalta, sillä Suunto t1c oli tarjouksessa 69e (Intersport). So now I have Suunto T1c ...and Pink is the colour to have :)
Tänään kävin testaamassa sykemittarin salilla ja yllätyin, kun tunnin treenin jälkeen poltin vain 18kaloria...haha..vyön kanssa oli pikkasen ongelmia. Laite ilmoitti koko ajan "check the belt" juust joo..kesken juoksunhan minä nostan topin ylös ja oikasen rintavyötä koko ajan. Noway! Ja onneksi juoksumattokin näytti oikean kalorikulutuksen :) Eli taas yksi laite lisää mitä pitää opetella käyttämään oikein. Vaikkakin se näyttää todella yksinkertaiselta. Oikeat tiedot syötetään and that is it. Mutta ehkä en osaa vielä hahmottaa missä kohtaan vyön pitäisi olla ja kuinka tiukalla sen pitäisi olla. Nooh siinä minullakin tekemistä, ihan kuinka kärsisin tekemiseen puutteesta.
Kestävyyden tavoittelu alkaa olemaan pakkomieli minulle, kestävyys ja motivaatio. Nooh nämä kaksi asiaa ovat todella tärkeitä tavoiteiden saavuttamiseksi. Luin tänään netistä hyviä kannustimia liikkumiseen iloksi, seuraavat asiat jäivät mieleen:
Terveysvaikutukset
Liikunnan tuoma ilo ja itseluottamus (onnistumisen kokemukset)
Hyvä olo (jaksaminen lisääntyy)
Virkistys, rentoutuminen ja unenlaadun paraneminen
Liikunnan tuomat sosiaaliset suhteet
Liikunnan vaikutukset ulkonäköön
Tuo ulkonäkö on minulle yksi todella suuri "kannustin"! En välitä oikein mitä muut ovat mieltä asiasta, sillä minähän tiedän millainen vartalo minulla oli ennen lapsia ja millainen vartalo minulla nyt on. Ja minähän treenaan niin kauan kunnes saan minun "vatsani" takaisin juuri sellaisena - litteänä/kauniina kuin se oli ennen kaksosten raskautta! Minua välillä ottaa päähän ihmisten kommentit minun "hoikasta" vartalostani tai laihasta siis painostani ylipäätänsä, sillä minulle kyse ei ole siitä vaan olen ns. pikkutarkka. Haluan kehittää yleiskuntoni, sitä en kiellä! Mutta ennen kaikkea minä haluan todella upean vartaloni ja siitä en tinki! Se on jossain ja minä löydän sen siis tarkemmin sanottuna etsin/työstän sen esille. Ja mikä on parempaa kuin kunnon treenit :).
Siitäkö, että joka paikkaan sattuu vielä päivää myöhemmin? Vai onko paikat vielä kipeenä, koska en osaanut venytellä kunnolla? Sillä nyt kävelykin tekee kipeää, pohkeisiin saattuu, eli unohdin venytellä niitä syvälihaksia vai en vaan osaanut venyttää tarpeeksi pitkään? Well oli miten oli, pääasiassa juoksin 30min, kulutin 303kaloria ja olo on edelleenkin MAHTAVAA kun ajattelen sitä, että kestävyytteni ei lopsahtanut 10min jälkeen! Sunnuntai on muuten ollut ihan jees "lepopäivä". Minä ostin sen sykemittarin, mutta en ole vielä ehtinyt "tutustua" siihen. Siitä lisää, kun olen tutustunut ja pari kuvaa tietty :). Olen viimeaikoina harrastanut vähän leipomista taas vaihteeksi. Löysin todella yksinkertaisen ihanan mango-mansikka-juustotorttureceptin. Kokeilkaa ihmeessä, aivan ihanaa. Tälläisen kakkupalasen voi nautia ihan ilman tunnontuskia lepopäivänä :).
Joka paikkaan sattuu! sattuu sattuu sattuu...Blääh en oo lapsi, mutta ilmaisutavat loppuvat kesken! :). Tänään salilla menin suoraan juoksumatolle ottamaan selvää kuinka kauan jaksan, siis rehellisesti. Minua vähän alkoi mietyttämän tuo ikuinen 10min juoksumatolla, minkä jälkeen motivaatio lopsahtaa tylsyytteen. Tänäänkin juoksin vanhaan malliin, ilman mitään erityisviihdekkeitä omasta takaa. Juoksin normaaliin tahtia 30min ja yli 4km!!! Ajattelkaa, vähän olen ylpeä itsestäni. Ainoa syy miksi lopetin edes silloin oli että juomapullo tyhjeni. Ja voi olla, että se juoksuryhmänvetäjänkin kommentti auttoi tämän päivän suorittamiskykyäni, sillä kukaan ei voi sanoa, että jokin asia on minulle "haasteeksi", and I mean no-one! Minun mottoni on aina ollut - if there is a will there is a way! Ja sen mukaan myös tuo juoksu onnistuu :) Ainoan kerran kun tuosta motosta ei ollut apua oli synnytysosastolla, lääkäreiltä loppuivat konstit ja aika (18pvä yliaikaa) kesken ennen kuin päädyttiin sektioon. Ja minä todellakin yritin pyöräyttää pienokkaisen pihalle!
Anyways nyt joka paikkaan sattuu, en tiedä oikein mitä tein tarkkalleen, mutta yritin treenata kaikki osa-alueet. Keskiviikkona minulla oli "ohjaaja"hetki vaikkakin se ei oikein onnistunut suunnitelmien mukaisesti, mutta joitain asioita mitä se neuvoi kestävyydestä oli esim. että pitää treenata "laitteesta toiseen" ilman paussia, tehdä sarjat ja toistot silleen. Ainoa ongelma tässä on se, ettei laitteet vapaudu toiveeni mukaisesti ja välillä jouttuu väkisinkin pitään paussia - pompiin paikkallaan :(. Nooh aina ei voi voittaa...ei edes joka kerta! :P
Kestävyys alkaa oleen vaikeaa saavutettavaa! Minulla ei yksinkertaisesti ole sitä ja se ottaa päähän! Mikä minussa on vikana? Miksi minulla ei ole kestävyyttä , vaikka yritän tosissani!? Kuinka muut ihmiset sen tekevät ja pitävät siitä kiinni? Näitä kysymyksiä mietin enemmän ja enemmän viimeaikoina. Masentavaahan se on, että juoksumatollakin jaksan noin 1,5km juosta 9min:ssa, minkä jälkeen alan jo harkitsemaan seuraavaa harjoitusta. Alussa luulin, että väsyn, mutta kun minulla ei edes maitohappo nouse ennen kuin olen juossut juoksumatolla yli 4km tai noin 35min. Joten onko minulla vääräkäsite kestävyydestä? Sillä kun tarkemmin mietin asiaa, minä suorastaan tylsistyn juoksumatolla sen 10min kuluttua, minkä jälkeen on todella tuskaa jatkaa henkisesti, vaikka fyysisesti voisinkin ja jatkankin sen takia yleensä 10min lisää. Tämän jälkeen loppuu ajatukset kesken, en yksinkertaisesti keksi enään syytä jatkaa juoksumatolla, kuin se että Naisten Kympissä pitäisi jaksaa koko matkan edestä kestämään. Help! Elikä siis mikä minussa on vikana ja kuinka voisin kehittää kestävyyttä henkisesti?!
Minun salilla oli mahdollisuutta hakea juoksuryhmään, joka juoksee kerran viikossa ja saisi paljon ohjeita ja neuvoja kehittymään juoksijana. Mutta ryhmänvetäjä oli sitä mieltä (kirjeeni pohjalta) että heidän ryhmä olisi minulle liian vaikea haaste. Blääh :) En oikein tiedä kuinka reagoida siihen, minähän jo hakemuskirjeessä mainitsin että olen surkeajuoksija. Se, että vetäjä oli samaa mieltä kanssani asiasta oli jotenkin järkyttävää, eikö heidän kuulu rohkaista ja kannustaa ja sanoo YES YOU CAN DO IT?! Minähän jo myönsin hakiessani ryhmään, että tarvitsen apua kehittymään juoksijana. I'm down on my knee, stop kicking me, will ya :S. En kuitenkaan osaa suuttua asiasta, surettaa hiukan etten pääsekään harjoittelemaan kerran viikossa kunnon ryhmän kanssa, joka huolehtisi siitä että kehityn tahdostani riipumatta :D Well one can always dream - uneksiminenhan ei maksa mitään! Nooh nyt lähdenkin tästä ulos etsimään juoksurataa. Pakkanen pakottaa tosin olemaan enemmän sisällä kuin ulkona :)
