Pitää syödä elääkseen, ei elää syödäkseen!

Bloggaaminen on jäänyt vähemmälle viime aikoina, kun olen yrittänyt "löytää" itseäni. Tottakai haluan laihtua ja teenkin sen eteen työtä, mutta teenkö tarpeeksi? Haluan unelma vartalon ilman dieettiä ja tottakai se on mahdollista, mutta se vaatii paljon energiaa, sitoutumista sekä rahaa! Ruokavalion muutos on se AINOA oikea tapa saada haluamani unelma vartalon, hyvän terveyden niin henkisesti kuin fyysisesti. Olenkin valmis siihen tänään, mutta koska olen huono sitoutumaan mihinkään dieettiin, etenkin mikä tulee ruokavalion seuraamisen ja kalorien laskemiseen niin huomisesta en tiedä. Siispä tänään on ruokavalion "täydellinen muokkauksen" aika ja ilman teko syitä! Vaikkakin joutuisin tekemään lapsille ja itselleni eri ruokaa. Tästä se alkaa!

Jopa minun äitini on valittanut minun painosta. Sekä minun mieheni että siskoni ovat hienotunteisesti huomauttaneet minulle kuinka lihoan nopeammin kuin  ehkä itse ehdin huomata, tämän hetkisen ruokatottumukseni ansiosta. Mutta kun äiti palasi matkoilta, hän järkyttyi! Hänen sanoja lainaten:

"Olet lihonut, ellet heti tee jotain painosi suhteen, räjähdät niin ettet PYSTY laihduttamaan, tämä on huolestuttavaa...et varmasti edes nää itse kuinka isoksi olet tullut".

Minä en todellakaan näe itse, sillä ei ole mitään nähtävää. Minulla on digitaallinen vaaka. Ja sen mukaan olen itseasiassa laihtunut 1kg! sen ajan kun äiti oli poissa. Mutta kaikki väittää että näytän lihavammalta. Tämä seikka itseasiassa sai minut ajattelemaan ja seuraamaan mitä laitan suuhuni. Kappas vain minä leivon melkein PÄIVITTÄIN ja joka kerta vedän 3-4palaa mitä tahansa kakkua/piirakkaa mitä olen leivonut. Yleisimmät suosikit ovat porkkanakakku, omenapiirakka, mustikkapiirakkaa, juustokakku, brownies ja sokerikakku. Ja kaikki ainekset löytyvät meiltä aina kotoa! Lyhyesti sanottuna olen lihoamassa huomaamattani :( 

Pahinta on että panikoin ellen syö, en syö koska on nälkä enää vaan syön koska on syöttävää tarjolla! Jeps luit oikein..syön aamupalaa, sitten syön välipalaa, vedän kakkupalaa ja sitten onkin lounasaikaa + jälkiruokaa, sitten taas iltapäivällä välipalaa (tähän aikaan menee yleensä vähintään 2palaa kakkua kahvin kanssa), sitten on päivällisen aikaa ja ihme kyllä vielä ehdin iltapalaakin vetää alas ennen kuin menen nukkumaan. Yleensä ajattelen ruokaa enemmän kuin ennen ja mietin aina seuraavaa ateriaa. Tottakai minä imetän ja se vaatii veronsa, mutta tämähän on pahaa!!! Näyttää siltä että elään syödääkseni :(